Körde oli vetänyt perseet juhannuspäivänä. Hän oli vittuillut kaikki yhteystietonsa läpi ja antanut palaa oikein kunnolla. Juoppohulluus kulkee suvussa, hän kertoi.

Ilmeisesti perseet osuivat siihen samaan kohtaan, kun hän laittoi minulle reilu viikko sitten aamuyöllä viestiä ja katkaisi välit.

Kyselin hieman ja sain sellaisen vaikutelman, että Körde ei muistanut lopettaneensa meidän juttuamme. En ole varma, kiinnostaako minua enää, mikä on totuus. Luulen, että joka tapauksessa totuus on minulle eri kuin Kördelle.

Körde kirjoitti, että hänellä on ollut kunnon työmaa korjailla välejä ihmisiin ja selittää käytöstään. Minuun hän näköjään otti yhteyttä viimeisten joukossa. Tai en tiedä, miten muuten se selittyy, että hän ehti olla reilun viikon hiljaa.

Jos minä olisin mies parisuhteessa ja perseilisin kännissä, pitäisin todella huolen, että korjaisin välit ensimmäisenä kumppanini kanssa. Vittu ensimmäisenä. Ja heti. Tekisin kaikkeni, että toinen tajuaisi, miten pahoillani ja katuvainen olen.

Nyt kun olin pari päivää oikeasti tärkeiden ihmisten seurassa ja elämässä ainutkertaisia hetkiä, alan ehkä pikkuhiljaa tajuta ja hyväksyä, että en koskaan saa Kördeä. Se mies vaan ei halua minua elämäänsä. Niin yksinkertaista. Puhua hän kyllä osaa, mutta tekojen tasolla ei tapahdu yhtään mitään.

Siskon perheellä on nyt tosi raskasta. Minua ahdistaa seurata vierestä, kun en voi tehdä muuta kuin tyyliin tarjota rahaa, jos sillä saa jotain ratkaistua. On paljon helpompi kärsiä itse kuin seurata muiden kärsimystä.

Nyt jos koskaan toivoisin, että olisi joku oma tyyppi vierellä tukemassa ja kuuntelemassa. Ei tarvitsisi edes sanoa tai tehdä mitään, olla vaan vierellä. Sitten kun mietin, että Kördestä pitäisi olla tuohon kaikkeen, niin en pysty edes kuvittelemaan sitä mahdolliseksi.